Känni-ilta

Kännistä asiaa, mutta asian vierestä

Tänään näytti Ajankohtaisessa Kakkosessa olevan teemana känni-ilta, hienoja vieraita oli paikalle haalittu, oikein ministeriä myöten... Keskustelua näytti syntyvän, niin tuolla humalalla yleensä on tapana. Ja kuten kännissä yleensä, tälläkin kertaa mentiin hieman asian vierestä.

Keskustelu pomppi laidasta laitaan; milloin kiellettiin alkoholimainontaa ja milloin lapsia alettiin doktrinoimaan jo alakouluikäisinä raivoraittiuden kavalaan kierteeseen. Hyviä pointteja tuli niin puolesta kuin vastaan, mutta jossain vaiheessa alkoi Kuikkakin ihmettelemään, jotta tokko nuo tuolla selvinpäin ovat. Arvon ministeri Räsänenkin lopussa paljasti juoneensa ensihumalat jo 12 vuoden kypsässä iässä. Ilmankos se Raamatun paatos alkoi tuotakin nuorta tyttöä rippikouluiässä ohjailemaan. Sille tielle jäi, kuten moni viinaan meneväkin. Kova keskustelu käytiin, mutta pari hyvinkin tärkeää asianhaaraa jäi puimatta.

Ensimmäisenä heitän ilmaan kysymyksen: miksi valtion (tai minkään muunkaan korkeamman tahon, auktoriteetin, Pyhän Voiman tai jopa Markkinavoiman) pitäisi olla oikeutettu määräämään, mitä ihminen omalla kehollaan ja omalle keholleen tekee? Jo ennestään meillä on kieltoa, määräystä, direktiiviä ja kymmentä käskyä. Miksi tähän soppaan pitäisi vielä lisää lusikoita heittää? Kun pieneltä ihmiseltä viedään määräysvalta omasta kehostaan, mitä jää jäljelle? Muistuupa Kuikankin mieleen lakipykäliä historian hämäristä, jolloin itsemurhan yrittämisestä rankaistiin kuolemantuomiolla. Ainakin tässä asiassa on jotain edistystä mitä luultavimmin vuosien saatossa tapahtunut. Jos omalle keholle ei saa tehdä mitä haluaa - siis ottaa viinaa - niin eikö tällä logiikalla myös tatuointien ottamista pitäisi lain pykälällä tai ainakin mahtavalla ukaasilla rajoittaa. Sadomasokismistakin voisi jotain perustuslakiin kirjata. Tai entäpä huippu-urheilijat! Itseään rääkkäävät, raukat, eikö sitäkin pitäisi rajoittaa? Onhan noita urheiluvammojakin, tenniskyynärpäästä lähtien...

Toinen asia, joka keskustelussa hieman vilahti, mutta ei esille kunnolla noussut, oli ihmisten, noiden Aatamin ja Eevan, apinan ja gorillan, Aabrahamin ja yksitumaisen jälkeläisen ikiaikainen suhde juopuneisuuden mystiseen tilaan. Eräät tutkijat ovat löytäneet viitteitä siitä, että ihmiskunnan aamunkoiton ensihetkinä joku utelias apinaotus laittoi suuhunsa mitä sattui milloinkin löytymään. Ja luonnostahan löytyy! Oli sientä, oli hamppua. Tuli olut, tuli viini. Jopa keksittiin päihdyttäviä aineita laboratorioissakin syntetisoida, tehtaassa valmistaa, kauniisti paketoida ja markkinamiehen myydä. Kun tuo ensimmäinen ihmisapina jossain Afrikan tasangoilla ammoisina aikoina päihtyneenä tähtiin tuijotteli, syntyi ihmisen ikiaikainen, rikkomaton suhde päihtymiseen, tajunnan muuttuneeseen tilaan. Ei se kulmakuppilan filosofin itsetutkiskelu ja maailman lainalaisuuksien pohdinta tuosta paljoa poikkea. Taiteilija hörppää viiniä, työläinen oluensa, nuori opiskelija sätkänsä polttaa ja kaverillekin tarjoaa. Liekö se sitä eskapismia mistä Kuikkaa viisaammat ovat syviä mietteitään oppikirjoihinkin kirjoittaneet?

Tähän loppuun on paikallaan lainata Benjamin Franklinia, joku lienee hänestä joskus jotain kuullutkin.
"Jumala rakastaa meitä. Olut on siitä elävä todiste."

Taitaapa Kuikkakin hieman skottilaista iltakahviinsa vielä sekoittaa...